Iho

Ihon rakenne

• Iho muodostaa kimmoisan ja aistiärsykkeitä vastaanottavan muita elimiä ja kudoksia suojaavan ulkopinnan. Iho ei päästä läpi vettä, erilaisia kemikaaleja ja haitallisia mikrobeja sekä suojaa UV-säteilyltä.
• Iho osallistuu lämmönsäätelyyn, toimii veri- ja rasvavarastona ja valmistaa D-vitamiinia
• Aikuisen iho on 1.2 – 2.3 neliömetriä ja painaa 5% painosta (epidermis ja dermis).
• Iho muodostuu epidermistä eli orvaskedestä, johon kuuluu marraskesi eli sarveiskerros, kirkassolukerros, jyväiskerros, okasolukerros ja tyvikerros. Epidermiksen alla on verinahka eli korium ja verinahan alla ihonalaiskudos, jonka paksuus vaihtelee eri ihmisillä.

Epidermis eli orvaskesi

Epidermis on ihon uloin kerros, joka on 0.005 – 0.20 mm paksu. epidermis muodostuu kerrostuneesta levyepiteelistä, joka uusiutuu noin kuukaudessa. solut ovat ns. keratinosyyttejä, jotka jakautuvat tyvisolukeroksessa ja muodostavat vähitellen eri kerrokset päätyen lopulta kuolleeeksi solukerrokseksi marraskedeksi ihon pinnalle. Marraskesi sisältää runsaasti keratiinia ja poistuu hilseillen ihon pinnalta.

Dermis eli verinahka on epidermiksen alla oleva verisuonikas, kimmoisa 0.5 – 1.5 mm paksu kerros. Verinahan tekee kimmoisaksi solujen välissä olevat kollageeni ja elastiinisyyt.

Dermiksen alla on subkutis eli ihonalaiskudos, joka on löysää sidekudosta ja rasvakudosta. laihan ihmisen subkutis on 2-10 mm ja sen paksuus vaihtelee ihon vaihtelee ihon eri osissa esim. pakaroissa se on yleensä paksu.


lähteet:
http://www11.edu.fi/iholla/?s=teoria

Ihon ikääntyminen

Ikääntyminen on luonnollinen osa elämää ja kaikki ihmisen elimistön kudokset ikääntyvät, mutta ihon ikääntyminen on näkyvintä. Ikääntyminen riippuu perimästä, hormonitoiminnasta, ihon hoitotottumuksista ja elintavoista. Ehkäisevä ihonhoito, ihon suojaaminen, oikeanlainen puhdistaminen, kosteuttaminen ja terveelliset elintavat voivat hidastaa ikääntymismuutosten ilmaantumista.

Luonnollinen ikääntyminen

• Monet ihon toiminnat hidastuvat ikääntyessä, niin kuin elimistökin
• Solujen uusiutuminen hidastuu
• Selkeimmät ihon muutokset tapahtuvat dermiksessä
• Ikä aiheuttaa muutoksia myös ihon apuelimiin ja niiden toimintaan (kynnet, karvat jne.)
• Ihon kosteuspitoisuus laskee kun vedensitomiskyky heikentyy
• kuivalla iholla aineet imeytyvät heikommin
• mikrobit läpäisevät ihon helpommin
• luonnollisesti ikääntynyt iho näyttää pehmeältä
• Ihossa valmistettavan D-vitamiinin määrä vähenee
• Pigmenttiluomet vähenevät
• Langerhansin solujen määrä vähenee
• Tyvikalvo vyöhyke suoristuu eikä epidermiksen ja dermiksen välissä ole selviä nystyjä
• Dermis ohentuu selvästi
• Kollageenin määrä vähenee
• Elastiinisäikaiden määrä vähenee
• Myös ihonalaisen rasvan määrä subcutiksessa vähenee

Ennenaikainen ikääntyminen

• Aiheuttajia voivat olla mm. erilaiset sairaudet, stressi, voimakas laihduttaminen, tupkan poltto jne.
• Ennenaikaisen ikääntymisen aiheuttajat vaikuttavat ihoon samalla tavalla kuin luonnollinen ikääntyminen, mutta muutokset tapahtuvat tavallista nuoremmalla iällä
• Valovanheneminen aiheuttaa suurimman näkyvän muutoksen ihossa
• Tupakointi vanhentaa eniten kasvojen alueen ihoa. Siitä tulee paksu, harmaa ja hengettömän näköinen
• Tupakointi heikentää verenkiertoa dermiksessä ja siten koko ihon ravinnon- ja hapen saantia. Mikä aiheuttaa myös ihon kuivuutta.
• Tupakointi vähentää kollageeni ja elastiinisäikeiden määrää
• Se kuinka nopeasti auringonvalon aiheuttamat muutokset näkyvät ihossa riippuu ihotyypistä ja alistumisen määrästä
• Valovanhentunut iho näyttää kovalta, kimmottomalta ja paksuuntuneelta. Siinä on myös paljon pigmentti muutoksia
• Kosmeettisissa hoidoissa on usein tavoitteena ihon elvyttäminen. Tällä tarkoitetaan verenkierron, solujen jakaantumisen ja muiden solujen toimintojen elvyttämistä
• Myös erilaiset voimakkaat kuorinnat voivat auttaa esim. Laser ja erilaiset happokuorinnat

Vartalon iho ja ihomuutokset

- Nestekertymän, selluliitin ja rasvakertymän erot-yhtäläisyydet?

Nestekertymä eli turvotus syntyy, kun kudoksissa solujen välitilaan kertyy nestettä. Kertymisen syynä voi olla verisuonten ja kudosten paineolosuhteiden muutos tai kudosvaurio ja läppämekanismin rappeutumisen vuoksi, mutta lievää turvotusta voi syntyä jalkoihin tuntikausien pystyasennon aikana tai istuttaessa pitkään polvet koukistuneena, vaikka laskimot olisivat terveet. Ylipainoisilla turvotusta kehittyy tavallista helpommin. Laskimoiden vajaatoiminnasta johtuvalle turvotukselle on tyypillistä, että se vähenee yön aikana makuulla ollessa.

Turvotus voi johtua myös siitä, että veren valkuaisaine- tai natriumpitoisuuden pieneneminen alentaa veren osmoottista painetta ja aiheuttaa nesteen pakenemista kudoksiin. Tilan syynä voi olla maksa- tai munuaissairaus. Kudosten turpoamista aiheuttavat myös jotkin lääkeaineet, esimerkiksi verenpaineen hoitoon käytettävät kalkkisalpaajat nilkkaturvotusta.

Selluliitti on ihon epätasaisuutena näkyvä, aineenvaihdunnan hidastuksen seurauksena oleva rasvakertymä joka on tavallisempi naisilla kuin miehillä. (muun muassa rasvakerroksen erilaisuuden vuoksi). Lääketieteessä selluliitti tarkoittaa ihon sidekudoskerroksen tulehdusta. On myös hyvä muistaa, ettei selluliitti ole vain rasvaa. Se koostuu myös ylimääräisestä sokerista, joka on myöhemmin muodostunut rasvaksi jo "tukkeutuneille" alueille. Selluliitti muodostuu rasvakertymistä, jotka ovat vieretysten kovien kollageenikuitujen kanssa. Kun nämä kuidut vetäytyvät kokoon tai rasva-alueet laajenevat, rasvakertymät saattavat pullistua.

Selluliittikohdat tuntuvat usein kylmemmältä ja kosketusherkemmältä kuin niin sanotut normaalit kohdat ja kävely pitkin askelin auttaa takamuksen ja reisien selluliittiin, sillä se parantaa verenkiertoa. Selluliitti-termi perustuu ranskan kielen sanaan cellule (solu) ja uuslatinan päätteeseen -itis (sairaus). Selluliittia on yleensä reisissä, pohkeissa ja vatsassa.

Ihon rasvakertymät eli Ksantoomat voivat ilmetä yksittäisinä ja ryhminä esiintyvinä ihopatteina, jotka läpimitaltaan ovat yleensä alle senttimetrin, mutta ne kasvavat joskus isommiksi. Ksantoomat ovat kolesterolia ja muita rasvoja (lipidejä) sisältäviä kertymiä ihossa. Ne voivat olla merkki korkeasta kolesterolista ja triglyserideistä, jotka puolestaan ovat valtimokovettumataudin ja sepelvaltimotaudin riskitekijöitä.

- Mitä on kosmeettinen selluliitti, miten sitä voi hoitaa / estää?

Kosmeettinen selluliitti on vartalon muutostila jossa ihonalaiseen sidekudokseen kertyy paikallisesti liikaa rasvaa kuonaaineita ja nestettä.

Kosmeettista selluliittia voidaan ennalta ehkäistä ja hoitaa hoidoilla, jotka parantavat veren –ja lymfankiertoa, edistävät lipolyysia ja parantavat sidekudoksen ja ihon laatua.

- Minkälaisia ovat ihon venymäjäljet ,mistä ne johtuvat , miten niitä voi hoitaa / estää?

Raskausarvet eli venytysjuovat ovat arpia, joiden syynä ovat ihon verinahan venyminen ja hormonaaliset tekijät. Yleensä ne ovat seurausta joko raskaudesta tai lihomisesta, mutta niitä voi syntyä myös murrosiässä ja lihasten kasvaessa nopeasti. Arvet ovat tavallisesti pitkittäisiä, ja ne sijaitsevat rinnakkain iholla. Raskausarvet ovat väriltään sinertävänpunaisia, mutta ne vaalenevat ajan mittaan. Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa.

Raskausarpia syntyy usein sellaisille alueille, joihin kertyy paljon rasvaa, kuten rinnat, lanteet, reidet, vatsa ja pakarat. Raskausarvet ovat melko tavallisia, ja niitä muodostuukin raskausaikana 75–90 prosentille naisista. Arpien ehkäisyyn käytetään erilaisia rasvoja ja jo syntyneiden arpien hoitoon muun muassa rasvoja ja laserhoitoa.

- Mitä on arpikudos? miten voidaan hoitaa?

Arpikudos on kollageenipitoista sidekudosta, jota elimistö kehittää iholle esimerkiksi haavan parantuessa. Lähes kaikkiin haavoihin tulee niiden parantuessa jonkinlainen arpi. Joissakin tapauksessa arpikudosta muodostuu liikaa, mikä saattaa aiheuttaa kosmeettisia ongelmia. Arven liikakasvua kutsutaan keloidiksi.

Arpikudos ei ole samanlaista kuin kudos (esimerkiksi iho), jota se korvaa: siihen ei kasva hikirauhasia tai karvoja, se ei rusketu vaan palaa helposti auringossa, eikä se ole yhtä joustavaa kuin alkuperäinen iho.

Arpia voidaan hoitaa plastiikkakirurgialla. Myös manuaalisesti eli käsin tehtävällä sidekudoshieronnalla pystytään parantamaan pinta-arpien elastisuutta ja ulkonäköä sekä saadaan syviä kiinnikkeitä hajoamaan. Myös Ranskassa kehitetty LPG-hoitolaite on erittäin tehokas arpikudosten pehmittä- miseen, ja käsin tehtävä lymfahieronta edesauttaa arpialueen paranemista. Apteekeista saatavilla arpilaastareilla ja -voiteilla pinta-arpi pehmenee ja kaunistuu. Jos kiinnikkeitä joudutaan poistamaan leikkaamalla, on vaarana leikkauskomplikaatioiden lisäksi, että uusi operaatio aiheuttaa uusia kiinnikkeitä. Sen sijaan kiinnikkeiden hajottamisella ”verettömästi” estetään niiden uusiutuminen.

- Mitä on arpikeloidi? Miten se voi vaikuttaa kosmetologin työhön?

Keloidi on arpi, joka on kasvanut ympäristöönsä nähden suhteettomasti. Taipumus keloideihin on perinnöllistä, ja sitä ilmenee noin 5 %:lla valkoihoisista ja 15 %:lla tummaihoisista. "Arpikasvugeenejä" tunnetaan nykyään kuusi . Keloidi voi syntyä minkälaiseen arpeen tahansa, mutta tyyppipaikkoja ovat korvalehdet (korvalehden iholävistykset), pää ja ylävartalo. Lävistyksistä voi tulla keloidi, mutta se ei ole iso. Keloidia ei pidä sekoittaa hypertrofiseen arpeen, joka on tavallisesti pienempi ja joka pienenee entisestään ajan kuluessa. Muutaman viikon kuluttua arven syntymisestä arpea alkaa kihelmöidä tai kutista ja se alkaa hiljalleen kasvaa. Kasvu jatkuu keloidissa jopa vuosia. Kasvain on usein muhkurainen. Keloidi on myös arka.

Ongelmallisia keloidit ovat erityisesti kosmeettisista syistä. Jos keloidi poistetaan leikkaamalla, saattaa leikkausarpeen kasvaa uusi, mahdollisesti entistä suurempi keloidi. Tästä syystä keloideja hoidetaan muun muassa laserilla ja nestetyppikylmähoidolla (kryohoito). Muita hoitokeinoja ovat mm kortisoni-injektiot arpeen, voimakkaat kortisonivoiteet, laser ja röntgensäteet. Laajoissa ylävartalon arvissa käytetään myös painehoitoa joko raskailla silikonilevyillä tai painesiteillä. Erikoislääkäreillä on käytössään joukko muitakin hoitokeinoja, mutta tiedot hoitojen tuloksellisuudesta perustuvat yksittäisiin tapauksiin tai pieniin aineistoihin. Harvoin keloidi häviää kokonaan millään mainituista hoidoista tai niiden yhdistelmistä.

Koska taipumus keloideihin on perinnöllinen, niiden syntyä ei voi kokonaan ehkäistä. Jos taipumus niihin on leikkaushetkellä tiedossa, varhainen hoito edellisessä kappaleessa mainituilla keinoilla voi estää arpien kasvamisen lähes kokonaan